Miten puuttua kiusaamiseen?

Tänään nousin junaan Espoon keskuksesta, kuten minkä tahansa koulupäivän päätteeksi. Tämä junamatka ei vaan ollut kuten muut junamatkat. Astuessani junaan, astui sinne myös viisi yläasteikäistä poikaa, heistä neljä istuivat keskenään viides meni hiukan sivummalle. Nämä neljä poikaa alkoivat nimitellä viidettä poikaa, arvostelivat vaatteet, hiukset ja olemattomat kaksoisleuat. Minä en tiennyt mitä tekisin, en siis tehnyt mitään.

En tehnyt mitään, katsoin ja kuuntelin vierestä kuinka joukko poikia mollasi yhtä poikaa. En tehnyt mitään vaikka itsestänikin tuntui pahalta asiat joita pojat huutelivat. En osannut tehdä mitään, en uskaltanut tehdä mitään. En tehnyt yhtikäs mitään.

Tulin vanhempieni luo ja kysyin äidiltä mitä minun olisi pitänyt tehdä. "Puuttua asiaan", sain vastaukseksi. Niin mieleni olisi tehnyt kertoa pojille kuinka säälittäviä he ovat, olisin kuitenkin vain alentunut samalle tasolle kuin he. Veljeni sanoi että minun olisi pitänyt hakata kaikki, mutta ei väkivalta ole ikinä ratkaisu.

Olen siis koko illan miettinyt oikeata tapaa asiaan puuttumiseen. Pitäisi tehdä selväksi, että kiusaajien toiminta on väärin, menemättä kuitenkaan kiusaajien osalta henkilökohtaisuuksiin. Tehdä sanoillaan niin lähtemätön vaikutelma, että kiusaajat pyörisivät yön sängyssään ja miettisivät mikä saa heidät käyttäytymään noin törkeästi ikätovereitaan kohtaan. Miltä heistä tuntuisi olla Iiron (nimi muunnettu) asemassa? Miksi he saavat huvinsa ja ilonsa siitä että toisen on paha olla?

Pystyykö ihminen tekemään vaikutuksen teini-ikäisiin poikiin kymmenen minuutin junamatkan aikana? En tiedä, mutta sen tiedän ettei muutosta varmasti tapahdu ellei asioihin puututa. Silmiensä ummistaminen ei saisi olla vaihtoehto. En anna enää ikinä tälläisen tilanteen kehittyä sivusta katsellen. Toivottavasti ette anna tekään. Maailma ei muutu ellei sitä muuteta!

En pidä sanasta kiusaaminen. Kiusaaminen ei kuulosta asialta, joka haavoittaa ihmiset vuosiksi. Asialta joka horjuttaa uskon koko ihmiskuntaan. On olemassa väkivaltaa. Väkivalta jakautuu henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, pahimmassa tapauksessa molemmat ovat läsnä pienten ja isompienkin ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Tähän on tultava muutos. Jokainen ihminen on yhtä arvokas eikä meidän tulisi sallia kenenkään vahingoittaa toista ihmistä millään tavalla.

Haastan teidät ja itseni olemaan rohkeita ja pitämään silmänne ja korvanne auki. Tilaisuuden tullen tekemään sen mikä on tehtävissä, kanssaihmisten hyväksi.

2013

RAKKAUS, ONNI, NAUTINTO, TOIVO, NAURU, USKO, VOIMA, ILO, POSITIIVISUUS, LAULU, TANSSI, HYMY, VALO, RUOKA, MIES, YSTÄVÄ, UNI, KAUNEUS, RAUHA, KARAOKE, ARVOSTUS, PERHE, AURINKO, MERI, SUKLAA, ELOKUVA, MUSIIKKI, HUUTO, HATTARA, LUMIENKELI, TÄHTITAIVAS, KIRJA, HALAUS, METSÄ, NURMIKKO, KÄRRYNPYÖRÄ, KEINU, KOTTIKÄRRY, OLUT, TERVEYS, BASSO, TIETOISUUS, PEHMOLELU, KIRPPUTORI, FESTARIT, KUMISAAPPAAT, SUMU, JÄRVI, KALLIO, HUOPA, TIKKARI, VIRHE, KUKKA, FETA, MEKKO, TUOKSU, RUNO, KIRJE, TAIVAS, MULTA, MAAILMA, KAAKAO, SUUDELMA, KIVI, VILLASUKKA, BETONI, AARRE, AVAIN, SAUNA

Rakkaus, perhe ja rauha

Rauhaisaa joulua ensimmäiseksi haluan toivottaa, jokaiselle immeiselle maailmassa. Viikonlopun jäljiltä väsy oli aamulla kova, mutta ei se haittaa nyt kun saa rauhassa olla vaan. Päätin selvittää tänä jouluna, että kuinka paljon jouluruuasta tarttuu kiloja vyötärölle. Jännittävä kokeilu. Ajattelin meinaan pyhittää ruualle äärimmäisen suuren osan lomailusta.

Viikonlopun sadosta on tässä vielä mainittava sen verran, että leikkautin letin perjantaina ennen viihteilemään lähtöä. Siiliksi - äitin ehdotus ja toteutus. Hyvältä näyttää, vaikka itse sanonkin.

Kuvassa esitellään myös meikkaustaitojani, joita ylläpidän tosiaan sen alle viisi kertaa vuodessa. Olo ilman ylimääräistä hiuskarvaa, on kyllä kevyt. Varsinkin kun oli pitkään kamala kriisi niistä hiuksista, eikä pystynyt silloin täysin siemauksin nauttimaan omana itsenään olosta, koska ei tuntenut hiuksiaan osaksi ulkonäköä jollaista tahtoo vaalia. Ulkonäköön liityen yksi asia enää, voin nyt rauhassa ylistää Kuomia. Jäbä on meinaan puhunut niistä kauniiseen sävyyn. Toisin kun suurin osa jäbistä ja jäbättäristä!

Sain joululahjaksi muuten uuden puhelimen! Uuden, siis suoraan kaupasta. Avaamattomasta paketista, käyttämättömänä. Täydellisenä yllätyksenä vieläpä. Viimeksi olen upouuden puhelimen omistanut varmaan ala-asteella. Jännittävä ajatus, käyttää koskematonta puhelinta. Parasta vielä, puhelin on vaikeasti hajoitettavaa malliakin. On meinaan iskun- ja roiskeenkestävä, hyvä työpuhelin siis.

Nyt rauhoittumaan jouluun, perheen kanssa elokuvia ja herkkuja. Hankin niitä kiloja. Kynttilät lämmittää ja rakkaus rauhoittaa. Suklaata ja sukkia oli eksynyt muuten pukinkonttiin myös!

Blaa, blaa, nauru

Viikko on alkanut melko riemuisasti. Viikonloppuna sain karistettua vähän taakkaa harteilta, niin nyt on nauru raikanut ja ollut ilo ylimmillään. Torstaina alkaa jo joululomakin. Eilen koulussa keskusteltiin ryhmänohjaajan kanssa mun rakkauselämästä, hauskaa. Oon nyt niin innoissani uusista immeisistä, etten voi olla hymyilemättä oikeestaan kaikille. Onneksi hymyily on yksi lemppari toimistani.

Eilen olin mamman ja isin luona tekemässä pipareita. Oli hauskaa saada joulumieltä rintaan. Lupasin mennä tällä viikolla leipomaan myös joulutorttuja, naminami! Katsoin eilen mielenkiinnosta myös Bridget Jonesin, koska ystäväni mielestä elämästäni saisi samankaltaisen komediasarjan. Olisi oikeastaan melko mielenkiintoista tehdä joku videopäiväkirjan tyylinen dokumentointi itsestään. Saisi uutta perspektiiviä itsetutkiskeluun.

Perjantaina mennään ja juhlitaan maailmanloppua, vaikkei sitä kuulemma tulekaan. Onneksi on ainakin hyvä tekosyy bileille. Pitää vähän hioa vielä mun inkkaritytsylookkia. Muuten ajattelin joululomalla lähinnä syödä, makoilla, nukkua, syödä, katsoa leffoja ja lukea. Ja syödä. Ottaa rennosti ja ladata akkuja niin pääsee uuden vuoden aloittamaan uudella energialla.

Oon nähnyt myös kivoja unia lähimenneisyydessä. Mukavaa vaihtelua tuskaisille painajaisöille. Fiilikset on aivan erilaiset, kun ei herää joka aamu ahdistukseen.

Joulurauhaa, lämpimiä ajatuksia ja rakkautta kaikille. Pusuja ja haleja maailma!

Kauniita sanoja, rumia ajatuksia

En ole oikeen jaksanut kirjoittaa, olen kovasti tahtonut. Yrittänyt. Unelmoinut. En vaan ole kirjoittanut. En ole oikeen tehnyt muutakaan. Ei onnistu mikään, haluisin vaan hetkeksi pois. Pois kaikesta. En pääse, joten pitää vaan ryhdistäytyä. Tällä viikolla olen saanut hoidettua muutamia roikkumaan jääneitä asioita. Jee. Yksi asia olisi kyllä mahdollisimman pian hoidettava pois päiväjärjestyksestä, niin ei tarvitse harmitella enää yhden immeisen toimintoja ja voi jatkaa surutta matkaa eteenpäin kohti uutta ja parempaa.

Olen kohdannut pelkoni, kävin lääkärissä. Se ei ollut niin kamalaa, kun pelkäsin. Itkin kyllä lähdettyäni. Välillä voi itkeä. Pelkäsin unelmani puolesta, onneksi päätin etten pelkää enää. En vielä, en turhaan. Sain diagnoosinkin:http://www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen/reumataudit/nivelten_yliliikkuvuus_hypermobi/

Sitten viime kirjoittaman olen saanut oman rakkaan unikaverini takaisin kotiin. Kukkanallen kanssa on ollut hyvä, koska hän suojelee painajaisilta. Tätä kirjoittaessa on hyvä kuunnella Soleyn Bad dream http://www.youtube.com/watch?v=cCEUR8PQDOg

Tänään olin jonkin asteisessa puuskassa ja kirjoitin paperin täyteen yhtä sanaa, yhtä ainoaa sanaa. Se sana oli hullu. Oli paperilla tosin lausekin, hullu kun pullosta tullu. Hassuinta että tuntui tosi terapeuttiselta kirjoittaa. Niin kuin tuntuu nytkin. Vaikkakin on jotenkin vaikea koittaa jäsentää mitään ulos aivojen perukoilta. On pakko. Ja pakko ajaa kaiken yli, ei ylhäältä saneltu pakko. Eikä ympäriltä tuleva pakko, vaan sisäinen pakko - tarve tehdä juuri se tietty asia.

Tällä viikolla jos muuta en ole saanut aikaiseksi niin tein ainakin joulun vanhempieni luo. Koristeet on laitettu ja joulukuusi pystytetty. Piparkakkuja lupasin vielä väsätä. Viikonlopulle aktiviteettia. Onneksi on tätä joulupuuhaa ja odotusta niin ei ole niin pakottava tarve päästä metsään. Ehkä pulkkailu helpottaisi pahimpaan metsän kaipaukseen. Toivon toden totta niin, koska muuten tulee pitkä kevään odotus. Liian pitkä. Mutta kaikki on sen arvoista, kun kuulee puron solisevan, linnun laulavan ja näkee ensimmäisen leskenlehden puhkeavan kukkaan.

Muutama kuva vielä joulukoristuksista

Elämä on ihme. Ihmeitä ei voi selittää. Turha siis yrittää selittää elämää. Eletään sitä. Nyt menen uneksimaan poneista ja sateenkaarista ja rakkaudesta.

Terästäytymistä

Sain nukuttua yölläkin vaikken tosin kolmee neljää tuntia enempää, mutta unta kun unta. Aamulla oli kyllä lähellä että nukuin taas pommiin, mutta onneks havahduin hereille vaan puolituntia myöhässä. Sain aamulla luettua loppuun Routakuun aika- kirjan ja aloin lukea Hiiriä ja ihmisiä. Voisin perehtyä siihen sitten loppupäivän. Ja lainata valmiiksi uutta kirjaa putkeen täältä kirjastosta.

Tänään oli tieturvakoulutus, toivottavasti selvitin kokeen ja saan tieturvakortin. Oli hyvä että eilen tuli vähän selailtua materiaalia etukäteen niin ei tarvinnut keskittyä niin kovasti. Koe tosin vaikutti paljon helpommalta kun esimerkiksi tulityökortti koe.  Positiivinen yllätys myös, että kahdeksan tunnin päivästä selvittiin alle kuudella tunnilla.

Puhuttiin tänään melko paljon työssäoppimispaikoista ja siitä missä ihmiset ovat meinanneet harjoittelun suorittaa. Pitäisi ottaa itse yhteyttä entiseen pomooni ja selvittää mahdollisuuksistani aloittaa maaliskuussa harjoittelu Malmin hautausmaalla. Samalla kun ensimmäiset lumet ja pakkaset on maassa on hyvä miettiä ensi kesää. Aion pitää pääni suunnitelmani suhteen, vaikka jotkut ovat erimieltä sen kannattavuudesta. Onneksi tiedän mikä on itselleni parasta!

Olen tänään 21 vuotta ja 7 kuukautta! Bileet!
Vanhenemisesta tuli taas tänään mieleen, että elämässä pitää tarttua hetkeen ja nauttia. Nimenomaa kun se tapahtuu, koska koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onneksi on tullut tänäänkin naurettua sydämen kyllyydestä niin ei ole turha päivä tämäkään. Tuntuu hyvältä olla taas takaisin raiteillaan.

Tänään on ollut taas rakkaus mieliala, onneksi on saanut hellyyden kipeydessään olla ihanien luokkakavereiden seurassa. Kävi vahinko tissien kopelointikin tänään, "ai se ei ollutkaan sun kyynerpää".
Hymyä, naurua ja rakkautta. Vähän lempee jokaiseen päivään niin kaikki on hyvin.

Kivaa, kun on keneen luottaa. Hitaasti, mutta varmasti se ystävyys rakentuu.

http://www.youtube.com/watch?v=sZFB3aGCS00&list=PL133B4C069C40EFB7&index=36&feature=plpp_video

Pääni sisällä, miljoonittain ajatuksen oloisia

Tänään on ollut tärkeä päivä, olen taas saanut kiinni elämänilosta sellaisena kun haluan sen tuntea. Koulussa oli mukavaa muovailla savesta muurahaista, vaikkakin muutamia ahdistuksen hetkiä ihmisten puheet ja kysymykset ja läsnäolo aiheuttivatkin. Onneksi aina voi mennä vessaan karkuun. Uskon itseeni ja omaan visiooni tulevaisuudestani enemmän kuin pitkään aikaan. Toivon, että asiat vielä selkenisivät niin voisin loikkia ja kiljua riemusta. Siihen asti tyydyn tämän hetkiseen rauhan tunteeseen.

Olen ilokseni huomannut, että elämääni on tupsahtanut syksyn mittaa paljon ihmisiä joista välitän kovasti. Nämä ihmiset ovat myös osoittautuneet huomioni ja rakkauteni arvoisiksi. Toivottavasti tämä ei pääse muuttumaan! Ja jos pääsee niin tiedän nyt, että ansaitsen saada rakkautta ja arvostusta osakseni. Jokainen ihminen on arvokas! Uskallan uskoa itseeni, se on lahja josta saan enemmän iloa kun mistään materiasta mitä olen koskaan saanut tai tulen koskaan saamaan. Uskallan myös viimein avata sydämeni rakkaudelle, ihanille ihmisille, jotka tekevät elämästäni elämisen arvoista. Tiedän ettei tässä pelissä ole kuin voittajia!

"Ei ole ollenkaan huono juttu, että välittää.
 Jos ottaa ne riskit jotka kuuluvat rakkauteen voittaa paljon!"

Tästä päivästä haluan olla iloinen vielä monien vuosien päästä, ja uskon sitä myös olevani. Enää en halua hymyillä vaan, koska piiloudun hymyni taakse. Tahdon hymyillä, koska olen onnellinen. Kaikki mitä tästä eteenpäin teen, teen saavuttaakseni onnen.

Rauhaa ja rakkautta kaikille!

Muistakaa että ihmisen aurinko on ihminen! <3