Tänään on ollut tärkeä päivä, olen taas saanut kiinni elämänilosta sellaisena kun haluan sen tuntea. Koulussa oli mukavaa muovailla savesta muurahaista, vaikkakin muutamia ahdistuksen hetkiä ihmisten puheet ja kysymykset ja läsnäolo aiheuttivatkin. Onneksi aina voi mennä vessaan karkuun. Uskon itseeni ja omaan visiooni tulevaisuudestani enemmän kuin pitkään aikaan. Toivon, että asiat vielä selkenisivät niin voisin loikkia ja kiljua riemusta. Siihen asti tyydyn tämän hetkiseen rauhan tunteeseen.
Olen ilokseni huomannut, että elämääni on tupsahtanut syksyn mittaa paljon ihmisiä joista välitän kovasti. Nämä ihmiset ovat myös osoittautuneet huomioni ja rakkauteni arvoisiksi. Toivottavasti tämä ei pääse muuttumaan! Ja jos pääsee niin tiedän nyt, että ansaitsen saada rakkautta ja arvostusta osakseni. Jokainen ihminen on arvokas! Uskallan uskoa itseeni, se on lahja josta saan enemmän iloa kun mistään materiasta mitä olen koskaan saanut tai tulen koskaan saamaan. Uskallan myös viimein avata sydämeni rakkaudelle, ihanille ihmisille, jotka tekevät elämästäni elämisen arvoista. Tiedän ettei tässä pelissä ole kuin voittajia!
"Ei ole ollenkaan huono juttu, että välittää.
Jos ottaa ne riskit jotka kuuluvat rakkauteen voittaa paljon!"
Tästä päivästä haluan olla iloinen vielä monien vuosien päästä, ja uskon sitä myös olevani. Enää en halua hymyillä vaan, koska piiloudun hymyni taakse. Tahdon hymyillä, koska olen onnellinen. Kaikki mitä tästä eteenpäin teen, teen saavuttaakseni onnen.
Rauhaa ja rakkautta kaikille!
Muistakaa että ihmisen aurinko on ihminen! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti