Terästäytymistä

Sain nukuttua yölläkin vaikken tosin kolmee neljää tuntia enempää, mutta unta kun unta. Aamulla oli kyllä lähellä että nukuin taas pommiin, mutta onneks havahduin hereille vaan puolituntia myöhässä. Sain aamulla luettua loppuun Routakuun aika- kirjan ja aloin lukea Hiiriä ja ihmisiä. Voisin perehtyä siihen sitten loppupäivän. Ja lainata valmiiksi uutta kirjaa putkeen täältä kirjastosta.

Tänään oli tieturvakoulutus, toivottavasti selvitin kokeen ja saan tieturvakortin. Oli hyvä että eilen tuli vähän selailtua materiaalia etukäteen niin ei tarvinnut keskittyä niin kovasti. Koe tosin vaikutti paljon helpommalta kun esimerkiksi tulityökortti koe.  Positiivinen yllätys myös, että kahdeksan tunnin päivästä selvittiin alle kuudella tunnilla.

Puhuttiin tänään melko paljon työssäoppimispaikoista ja siitä missä ihmiset ovat meinanneet harjoittelun suorittaa. Pitäisi ottaa itse yhteyttä entiseen pomooni ja selvittää mahdollisuuksistani aloittaa maaliskuussa harjoittelu Malmin hautausmaalla. Samalla kun ensimmäiset lumet ja pakkaset on maassa on hyvä miettiä ensi kesää. Aion pitää pääni suunnitelmani suhteen, vaikka jotkut ovat erimieltä sen kannattavuudesta. Onneksi tiedän mikä on itselleni parasta!

Olen tänään 21 vuotta ja 7 kuukautta! Bileet!
Vanhenemisesta tuli taas tänään mieleen, että elämässä pitää tarttua hetkeen ja nauttia. Nimenomaa kun se tapahtuu, koska koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Onneksi on tullut tänäänkin naurettua sydämen kyllyydestä niin ei ole turha päivä tämäkään. Tuntuu hyvältä olla taas takaisin raiteillaan.

Tänään on ollut taas rakkaus mieliala, onneksi on saanut hellyyden kipeydessään olla ihanien luokkakavereiden seurassa. Kävi vahinko tissien kopelointikin tänään, "ai se ei ollutkaan sun kyynerpää".
Hymyä, naurua ja rakkautta. Vähän lempee jokaiseen päivään niin kaikki on hyvin.

Kivaa, kun on keneen luottaa. Hitaasti, mutta varmasti se ystävyys rakentuu.

http://www.youtube.com/watch?v=sZFB3aGCS00&list=PL133B4C069C40EFB7&index=36&feature=plpp_video

Pääni sisällä, miljoonittain ajatuksen oloisia

Tänään on ollut tärkeä päivä, olen taas saanut kiinni elämänilosta sellaisena kun haluan sen tuntea. Koulussa oli mukavaa muovailla savesta muurahaista, vaikkakin muutamia ahdistuksen hetkiä ihmisten puheet ja kysymykset ja läsnäolo aiheuttivatkin. Onneksi aina voi mennä vessaan karkuun. Uskon itseeni ja omaan visiooni tulevaisuudestani enemmän kuin pitkään aikaan. Toivon, että asiat vielä selkenisivät niin voisin loikkia ja kiljua riemusta. Siihen asti tyydyn tämän hetkiseen rauhan tunteeseen.

Olen ilokseni huomannut, että elämääni on tupsahtanut syksyn mittaa paljon ihmisiä joista välitän kovasti. Nämä ihmiset ovat myös osoittautuneet huomioni ja rakkauteni arvoisiksi. Toivottavasti tämä ei pääse muuttumaan! Ja jos pääsee niin tiedän nyt, että ansaitsen saada rakkautta ja arvostusta osakseni. Jokainen ihminen on arvokas! Uskallan uskoa itseeni, se on lahja josta saan enemmän iloa kun mistään materiasta mitä olen koskaan saanut tai tulen koskaan saamaan. Uskallan myös viimein avata sydämeni rakkaudelle, ihanille ihmisille, jotka tekevät elämästäni elämisen arvoista. Tiedän ettei tässä pelissä ole kuin voittajia!

"Ei ole ollenkaan huono juttu, että välittää.
 Jos ottaa ne riskit jotka kuuluvat rakkauteen voittaa paljon!"

Tästä päivästä haluan olla iloinen vielä monien vuosien päästä, ja uskon sitä myös olevani. Enää en halua hymyillä vaan, koska piiloudun hymyni taakse. Tahdon hymyillä, koska olen onnellinen. Kaikki mitä tästä eteenpäin teen, teen saavuttaakseni onnen.

Rauhaa ja rakkautta kaikille!

Muistakaa että ihmisen aurinko on ihminen! <3