Rakkaus, perhe ja rauha

Rauhaisaa joulua ensimmäiseksi haluan toivottaa, jokaiselle immeiselle maailmassa. Viikonlopun jäljiltä väsy oli aamulla kova, mutta ei se haittaa nyt kun saa rauhassa olla vaan. Päätin selvittää tänä jouluna, että kuinka paljon jouluruuasta tarttuu kiloja vyötärölle. Jännittävä kokeilu. Ajattelin meinaan pyhittää ruualle äärimmäisen suuren osan lomailusta.

Viikonlopun sadosta on tässä vielä mainittava sen verran, että leikkautin letin perjantaina ennen viihteilemään lähtöä. Siiliksi - äitin ehdotus ja toteutus. Hyvältä näyttää, vaikka itse sanonkin.

Kuvassa esitellään myös meikkaustaitojani, joita ylläpidän tosiaan sen alle viisi kertaa vuodessa. Olo ilman ylimääräistä hiuskarvaa, on kyllä kevyt. Varsinkin kun oli pitkään kamala kriisi niistä hiuksista, eikä pystynyt silloin täysin siemauksin nauttimaan omana itsenään olosta, koska ei tuntenut hiuksiaan osaksi ulkonäköä jollaista tahtoo vaalia. Ulkonäköön liityen yksi asia enää, voin nyt rauhassa ylistää Kuomia. Jäbä on meinaan puhunut niistä kauniiseen sävyyn. Toisin kun suurin osa jäbistä ja jäbättäristä!

Sain joululahjaksi muuten uuden puhelimen! Uuden, siis suoraan kaupasta. Avaamattomasta paketista, käyttämättömänä. Täydellisenä yllätyksenä vieläpä. Viimeksi olen upouuden puhelimen omistanut varmaan ala-asteella. Jännittävä ajatus, käyttää koskematonta puhelinta. Parasta vielä, puhelin on vaikeasti hajoitettavaa malliakin. On meinaan iskun- ja roiskeenkestävä, hyvä työpuhelin siis.

Nyt rauhoittumaan jouluun, perheen kanssa elokuvia ja herkkuja. Hankin niitä kiloja. Kynttilät lämmittää ja rakkaus rauhoittaa. Suklaata ja sukkia oli eksynyt muuten pukinkonttiin myös!

Blaa, blaa, nauru

Viikko on alkanut melko riemuisasti. Viikonloppuna sain karistettua vähän taakkaa harteilta, niin nyt on nauru raikanut ja ollut ilo ylimmillään. Torstaina alkaa jo joululomakin. Eilen koulussa keskusteltiin ryhmänohjaajan kanssa mun rakkauselämästä, hauskaa. Oon nyt niin innoissani uusista immeisistä, etten voi olla hymyilemättä oikeestaan kaikille. Onneksi hymyily on yksi lemppari toimistani.

Eilen olin mamman ja isin luona tekemässä pipareita. Oli hauskaa saada joulumieltä rintaan. Lupasin mennä tällä viikolla leipomaan myös joulutorttuja, naminami! Katsoin eilen mielenkiinnosta myös Bridget Jonesin, koska ystäväni mielestä elämästäni saisi samankaltaisen komediasarjan. Olisi oikeastaan melko mielenkiintoista tehdä joku videopäiväkirjan tyylinen dokumentointi itsestään. Saisi uutta perspektiiviä itsetutkiskeluun.

Perjantaina mennään ja juhlitaan maailmanloppua, vaikkei sitä kuulemma tulekaan. Onneksi on ainakin hyvä tekosyy bileille. Pitää vähän hioa vielä mun inkkaritytsylookkia. Muuten ajattelin joululomalla lähinnä syödä, makoilla, nukkua, syödä, katsoa leffoja ja lukea. Ja syödä. Ottaa rennosti ja ladata akkuja niin pääsee uuden vuoden aloittamaan uudella energialla.

Oon nähnyt myös kivoja unia lähimenneisyydessä. Mukavaa vaihtelua tuskaisille painajaisöille. Fiilikset on aivan erilaiset, kun ei herää joka aamu ahdistukseen.

Joulurauhaa, lämpimiä ajatuksia ja rakkautta kaikille. Pusuja ja haleja maailma!

Kauniita sanoja, rumia ajatuksia

En ole oikeen jaksanut kirjoittaa, olen kovasti tahtonut. Yrittänyt. Unelmoinut. En vaan ole kirjoittanut. En ole oikeen tehnyt muutakaan. Ei onnistu mikään, haluisin vaan hetkeksi pois. Pois kaikesta. En pääse, joten pitää vaan ryhdistäytyä. Tällä viikolla olen saanut hoidettua muutamia roikkumaan jääneitä asioita. Jee. Yksi asia olisi kyllä mahdollisimman pian hoidettava pois päiväjärjestyksestä, niin ei tarvitse harmitella enää yhden immeisen toimintoja ja voi jatkaa surutta matkaa eteenpäin kohti uutta ja parempaa.

Olen kohdannut pelkoni, kävin lääkärissä. Se ei ollut niin kamalaa, kun pelkäsin. Itkin kyllä lähdettyäni. Välillä voi itkeä. Pelkäsin unelmani puolesta, onneksi päätin etten pelkää enää. En vielä, en turhaan. Sain diagnoosinkin:http://www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen/reumataudit/nivelten_yliliikkuvuus_hypermobi/

Sitten viime kirjoittaman olen saanut oman rakkaan unikaverini takaisin kotiin. Kukkanallen kanssa on ollut hyvä, koska hän suojelee painajaisilta. Tätä kirjoittaessa on hyvä kuunnella Soleyn Bad dream http://www.youtube.com/watch?v=cCEUR8PQDOg

Tänään olin jonkin asteisessa puuskassa ja kirjoitin paperin täyteen yhtä sanaa, yhtä ainoaa sanaa. Se sana oli hullu. Oli paperilla tosin lausekin, hullu kun pullosta tullu. Hassuinta että tuntui tosi terapeuttiselta kirjoittaa. Niin kuin tuntuu nytkin. Vaikkakin on jotenkin vaikea koittaa jäsentää mitään ulos aivojen perukoilta. On pakko. Ja pakko ajaa kaiken yli, ei ylhäältä saneltu pakko. Eikä ympäriltä tuleva pakko, vaan sisäinen pakko - tarve tehdä juuri se tietty asia.

Tällä viikolla jos muuta en ole saanut aikaiseksi niin tein ainakin joulun vanhempieni luo. Koristeet on laitettu ja joulukuusi pystytetty. Piparkakkuja lupasin vielä väsätä. Viikonlopulle aktiviteettia. Onneksi on tätä joulupuuhaa ja odotusta niin ei ole niin pakottava tarve päästä metsään. Ehkä pulkkailu helpottaisi pahimpaan metsän kaipaukseen. Toivon toden totta niin, koska muuten tulee pitkä kevään odotus. Liian pitkä. Mutta kaikki on sen arvoista, kun kuulee puron solisevan, linnun laulavan ja näkee ensimmäisen leskenlehden puhkeavan kukkaan.

Muutama kuva vielä joulukoristuksista

Elämä on ihme. Ihmeitä ei voi selittää. Turha siis yrittää selittää elämää. Eletään sitä. Nyt menen uneksimaan poneista ja sateenkaarista ja rakkaudesta.